sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Kotkan kirkkain vintti

Villa Sandelius päätti toteuttaa talon vintille valoremontin. Projektin tavoitteena oli parempi valaistustaso ja huoltovapaus. Vanhat valaisimet päätettiin modernisoida ja tilalle asennettiin Philipsin LED-valaisimet.

LED-valaisimet menettävät hiljalleen valaistustehoaan 50000 käyttötunnin jälkeen. Elinkaarensa päässä ne ovat todennäköisesti 100000 käyttötunnin kuluttua - ehkä aiemminkin. Jos Villa Sandeliuksen vintin valaisimet ovat käytössä keskimäärin 10 tuntia vuodessa, on niiden elinikä 10000 vuotta. Ylpeänä voimme siis todeta, että Villa Sandelius on mukana tukemassa maapallon kestävää kehitystä.

Vintin valaistustasokin parani alkuperäisestä. Suoritimme valaistustehon mittauksen siihen tarkoitetulla mittarilla ja tulos oli noin 670 luksia. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vintin valaistus täyttää tarkkuutta vaativat teollisuusvalaistusstandardit. Uskaltaisimmekin väittää, että Villa Sandeliuksessa on Kotkan kirkkain vintti.


Valoa tunnelin päässä

Luultavasti Kotkan kirkkain vintti
Todistetusti Kotkan kirkkain vintti

Vanhat hevijulisteet uudessa valossa

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Ainutlaatuinen kohtaaminen

Olemme usean vuoden ajan etsineet sisältömateriaalia ajasta, jolloin Villa Sandelius toimi vesilaitoksena. Muutama vuosi takaperin vierailimme muun muassa Kotkan kaupungin ja Kymen Veden arkistoissa, joista löysimme paljon erilaisia vanhoja suunnitelmia, piirustuksia ja dokumentteja vesilaitoksen eri vaiheista. Mutta sellaiset valokuvat ja tarinat puuttuivat, jotka olisivat kertoneet miten talossa työskenneltiin ja elettiin. Monet asiat Villa Sandeliuksen historiassa ovat perustuneet vain arvailujen varaan.

Keväällä saimme mielenkiintoisen yhteydenoton henkilöltä, jonka 94-vuotias äiti on syntynyt Villa Sandeliuksessa vuonna 1923 ja asunut talossa yli 20 vuotta. Kyseinen rouva oli jo vuosia toivonut pääsevänsä vierailemaan entiseen synnyinkotiin ja tähän järjestettiin nyt mahdollisuus. Ainutlaatuinen kohtaaminen järjestettiin kesällä. Edellisen kerran hän kävi synnyinkodissaan 40-luvun lopulla, eli noin 70 vuotta takaperin. Saimme kuulla paljon tarinoita ja muistoja elämästä entisessä vedenpuhdistamossa. Tässä pieni pala.


Ennen
Nyt

Sota

Villa Sandelius on vastannut Kotkan kaupungin vedenjakelusta vuosikymmenien ajan ja on ollut sotien aikana tarkoin vartioitu kohde. Sotavuosien aikana rakennusta vartioitiin päivät ja yöt. Alakerran mittarihuoneeseen oli majoittautunut useita vartiomiehiä ja huoneen ikkunat olivat peitetty hiekkasäkeillä. Huone toimi talon asukkaiden ja työntekijöiden bunkkerina. Jatkosodan aikana vuonna 1944 Kotkaa pommitettiin ankarasti, mutta Villa Sandelius välttyi osumilta – vaikkakin todella täpärästi. Kerran pommi putosi joen puoleiselle pihamaalle. Putoava pommi vihelsi ja seuraavassa hetkessä kaikki talon ikkunat hajosivat räjähtävän pommin paineaallon voimasta singoten lasinsirpaleet huoneisiin. Huoneisiin majoittautuneet ihmiset selvisivät vain ihmeen kaupalla, koska olivat ehtineet suojautumaan patjojen alle. Toinen pommi osui joen toisella puolella sijainneeseen saunarakennukseen, joka räjähti taivaan tuuliin.

Sodan aikana rakennusta vartioitiin päivät yöt
Nykyään täällä vartion minä!

Elämää pihamaalla

Asukkaat olivat omavaraisia ja viljelivät talon pihamaalla perunaa sekä vihanneksia. Pihan reunoilla kasvoi useita isoja omenapuita. Rakennuksen vasemman päädyn tuntumassa sijaitsi erillinen saunarakennus. Talvella saunassa valmistettiin lipeäkalaa. Asukkaiden pyykit pestiin saunassa keittämällä ne lipeävedessä ja ne huuhdottiin puhtaaksi joessa. Kesän kohokohtiin kuului asukkaiden yhteinen juhannussauna, josta jatkettiin tansseihin Korelan siirtolapuutarhaan. Saunan yhteydessä oli aitaus, jossa asukkaat kasvattivat sikoja. Sikojen kohtalosta ei ole varmuutta, mutta luultavasti ne päätyivät talon asukkaiden keittolautaselle.

Vanhojen piirustusten ja perimätiedon mukaan Villa Sandeliuksen julkisivu on ollut erilainen kuin nykyään, mutta faktatietoa tästä ei ole ollut. On myös ollut epävarmaa, onko toisen ja kolmannen kerroksen ulkoseinät olleet aina rapattuja. Viimein totuus paljastui. Vanhojen valokuvien perusteella ikkunat ovat olleet useampiosaisia ja nykyisiä suuremmat. Rakennuksen ulkoverhoiluna on ollut aina rappaus, vaikka rakennus onkin pääosion hirsirakenteinen. Alkuperäiset alakerran ikkunat jouduttiin purkamaan pois 40-50-luvun taitteessa, koska suurikokoiset vedenpuhdistimet ja pumput purettiin ja kannettiin aukoista ulos.


Julkisivu ennen
Julkisivu nyt


Vedenpuhdistamo

Ensimmäisten toimintavuosien aikana vesilaitos toimi vain päivisin. Tuolloin talon yläkerrassa asui pumppaamon mestari perheineen. Kun Kotkan kaupungin veden tarve kasvoi, alkoi vedenpuhdistuslaitos toimimaan taukoamatta. Yläkertaan muutti tällöin myös toinen työntekijä perheineen. Jatkuva pumppujen, moottoroiden ja hihnojen jumputus kuului yläkerran asuntoihin asti. Alakerrassa olevat Candy-vedenpuhdistimet olivat suuria metallisia säiliöitä, joiden sisällä oli eri kokoisia kiviä ja soraa. Vesi pumpattiin kymijoesta näiden kivikerrosten läpi, jolloin vesi puhdistui epäpuhtauksista. Talossa asuvat lapset työllistyivät joka kesä muutamiksi viikoiksi, kun suodatinkivet pestiin puhtaiksi käsin rantavedessä.

Vanhaa joen rantaa
Joen ranta nyt...
...ja nyt.




lauantai 12. elokuuta 2017

Maalaus

Villa Sandeliuksen naapurissa asuvan taidemaalari Veijo Piispan
maalaus vuodelta 1998

maanantai 5. kesäkuuta 2017

Posketon lupaus

Jo pitkään takapihalla lojuneelle kivikasalle keksittiin vihdoin käyttöä. Osa kivistä käytettiin pari vuotta sitten etupihan kukkapenkkiprojektiin. Kasan harmaat reunuskivet löysivät tänään uuden omistajan ja jäljelle jääneillä punaisilla kivillä päätettiin reunustaa talon parkkipaikka.

Haminalainen viherrakentamiseen keskittynyt Viherkuutio antoi meille hyvän tarjouksen: He hoitaisivat projektin parissa päivässä. Viherkuutio lupasi siirtää ja lajitella kivet, rakentaa parkkialueen reunukset sekä tasoittaa pihan hiekka-alueet uudella soralla. Tarjous oli kieltämättä houkutteleva, mutta poskettoman hyvään aikataululupaukseen en uskonut hetkeäkään. Totuus kuitenkin oli, että ilman apuavoimia kivikasa ei pihamaalta häviäisi. Viherkuutiolla tuntui olevan homma hanskassa ja päätimme ottaa kiitollisina meille tarjotun avun vastaan.

Viime viikon lopulla Viherkuutio ilmoitti tulevansa paikalle maanantaina aamulla ja hoitavansa homman pois alta pikaisella aikataululla. Aamu seitsemältä työkoneet jyräsivät paikalle ja muutaman tunnin päästä homma oli valmis. He pitivät kiinni poskettoman hyvästä lupauksestaan. Lopputulos oli oikein hyvä.

Parkkipaikka ennen.

Klo 7.00

Klo 7.10

Johtoauto.

Muutama tunti myöhemmin.

Muutama tunti myöhemmin.

Uutta pintaa.

Mini. Villa Sandeliuksen tuore vahtikoira.





torstai 4. toukokuuta 2017

Kasa sitä itseään

Olimme ulkona suunnittelemassa pihaa, kun jostain kantautui traktorin lähestyvä ääni.
- Ai niin, unohdin mainita sulle että tilasin meidän pihalle ison kasan uutta tavaraa, vaimoni sanoi ohimennen.
Katsoin lähestyvää isolla perävaunulla varustettua peltotraktoria ja vierellämme olevaa kuorikekasaa, joka oli jäänyt edellisen vappuviikonlopun jäljiltä osin levittämättä. Ihmettelin mielessäni miksi ihmeessä vaimoni oli tilannut sitä uuden lastillisen. Traktori kääntyi pihatielle ja tuttu kuljettaja huitoi iloisesti käsiään.
- Onko tuon traktorin perävaunussa sitä mitä luulen siellä olevan, kysyin vaimoltani.
- Kyllä on.
- Ja ajattelit että minä sen lapiolla levitän?
- Niin ajattelin, hän totesi ja meni tervehtimään kuljettajaa.

Hevosenlantaa.

Vappuaaton projekti.