Koska lääniä ruohonleikkurin operoitavaksi on jonkin verran, ei nurmikonleikkuu suju ihan kädenkäänteessä. Saati sitten lehtien haravointi, siihen pitää varata jo joko talkoot tai useampia erinäisiä hetkiä haravanvarressa.
Mutta kun sopivasti yhdistää laiskanpuoleisen nurmikonleikkuun ja vielä laiskemmanpuoleisen haravoinnin, lopputuloksena on viime metreillä suoritettu ruohonleikkuu siten, että a) nurmikko alkoi jälleen muistuttamaan heinikon sijasta itseään ja b) syksyiset lehdet saivat kyytiä.
Harmi, ettei lopputuloksesta tullut otettua valokuvaa. Näin vaimoihmisenä voin kuitenkin vakuuttaa, että kyllä mieli oli kiitollinen ja silmää hiveli ihailla miehen työnjälkeä.
Vaan kauhean kalliiksi tämä kuitenkin näyttää koituvan. Ruohonleikkuuta kun oli edeltänyt ruohonleikkurin korjauskeikka ja sillä samaisella käynnillä ideointikierros uuden ja tehokkaamman laitteen hankinnasta. Ja kas, kuinka ollakaan: ratkaisuksi kuulemma juuri meidän tarpeisiin on olemassa robotti. Miten en yhtään ole tästä ajatuksesta yllättynyt?!
 |
| Viime viikonloppuna satanut ensilumi |