Uusi akkukonesarja haaveena

Porasin eilen Villa Sandeliuksen pihalla olevan pumppuhuoneen ulko-oveen tuuletusreikää, kunnes haistoin palaneen käryä. Porakone syttyi palamaan ja oli sulaa käteeni. Kyseessä oli parin kympin halpiskone, joita olen ostanut aina sitämukaa kun edelliset ovat räjähtäneet käsiini. Joka kerta olen uhonnut hankkivani ammattilaisvehkeen, mutta kävellyt kassalta milloin minkäkin merkkinen ja värinen halpiskone mukanani.

Tänään näin Starkissa tarjouksessa muutaman kympin Boschin akkukoneen ja olin lähellä ostaa sen, kunnes taas muistin, että jos kompromissataan niin kompromissataan kunnolla: ei mitään semi-pro-vehkeitä vaan joko rehellinen halpis tai oikea pro.

Makita 18V LXT1000 akkukonesarja. Tässä olisi kaikki tarvittava: poria, vääntimiä, naulain, sahoja, lentävä, sirkkeli, lamppu, radio...eli unelmasetti.

LXT1000 akkukonesarjan hintalapun nähneenä pohdiskelen jälleen kerran, minkä merkkisen ja värisen poran sitä tänään ostaisi. Päätin ostaa sinisen, jonka hintalappu oli miellyttävä. Joulupukkia odotellessa...

Kymenlaakson Sähkön puunkaatoapu

Törmäsimme Kymenlaakson Sähkön asiakaslehdessä artikkeliin, jossa kerrottin sähköyhtiön tarjoamasta puunkaatoapu-palvelusta. Soitimme www-sivuilla ilmoitettuun puhelinnumeroon ja parin päivän päästä metsurit olivat paikalla arvioimassa tilanteen. Sovimme päivämäärän ja kellonajan, jolloin puunkaato olisi tarkoitus aloittaa.

Metsurit tulivat paikalle täsmällisesti ja aloittivat heti työn. Metsuriparin sulavaa työtä oli ilo seurata. Ei mennytkään kuin hetki, kun puut oli kaadettu. Loistavaa ammattitaitoa ja loistava palvelu.

Avustushakemusten kimpussa

Museoviraston ja ympäristöministeriön tuottama Rakennusperintö.fi -sivusto on osoittautunut hyväksi tietolähteeksi vanhan rakennuksen korjaamisen ja saneerauksen suunnittelussa. Sieltä löytyy artikkeleita, linkkejä, case-kuvauksia ja kaikkea mitä vanhan talon omistaja tarvitsee ylläpidon tueksi.

Sivustolta löytyy myös kootusti kulttuurihistoriallisesti arvokkaille rakennuksille suunnattuja korjausavustusratkaisuja ja muita tukimuotoja, joiden olemassaolosta ei juuri muuten tietäisi. Vanhan rakennustavan vaalinta ja restaurointi on aina rakennuksen omistajan vastuulla - niinkuin on myös  kustannukset ja rahoitus. Usein on helpompaa ja halvempaa tehdä korjaus ja ylläpitotoimenpiteet tavoilla, jotka eivät tue rakennusperinnön säilymistä. Tästä syystä yhteiskunnan tuki onkin erittäin tärkeää ja useissa tapauksissa jopa edellytys hankkeiden onnistumisille.

Villa Sandeliuksessa olemme moneen kertaan miettineet monien välttämättömien korjaustoimenpiteiden järjellisyyttä, jos niitä aiotaan tehdä vanhaa kunnioittaen. Ongelmat ovat budjeteissa. Vanhan rakennustavan mukaiset korjauskustannukset ovat vähintään tuplasti moderneja tapoja kalliimpia. Materiaalit maksavat enemmän ja työmäärä on suurempi. Ja jos ns. puolta halvemmat toimenpiteet tarjotaan nykypäivän aineita ja menetelmiä käyttäen, on houkutus kovin suuri unohtaa rakennusperinnön hoito.

Saimme juuri valmiiksi Museoviraston rakennusten entistämisavustushakemuksen. Tässä haemme tukea mm. julkisivun korjaamiseen. Villa Sandeliuksen seinärakenne on erittäin haastava ja korjausrappaus tulee olemaan iso ja työläs (ja kallis) projekti. Vahva tahtotilamme on entisöidä julkisivu alkuperäisen kaltaiseksi alkuperäisellä tavalla - jos mahdollista.

Laatoitusta opettelemassa

Edellisen rakennusprojektin aikana pääsin tekemään ja kokeilemaan lähes kaikkia eri rakennustyövaiheita enemmän tai vähemmän - paitsi laatoitusta. Tänään pääsin treenaamaan sitäkin. Mukavinta tässä on se, että saan laatoitustyöhön ja työkaluihin huippu opastuksen. Lisäksi seiniä ja lattioita pääsee laatoittamaan niin kauan, että tulee varmuus tehdä laatoitustyötä oikeassa työkohteessa.

Villa Sandeliuksessa laattoja ja klinkkereitä tullaan asentamaan todennäköisesti paljon. Tämän vuoksi laatoituksen monipuolinen opetteleminen ja vesierityssertifikaatin hankkiminen ovat perusedellytyksiä onnistumiselle.

Öljylämmityksestä kaukolämpöön

Tällä hetkellä Villa Sandeliusta lämmittää 80-luvun alun öljykattila ja öljyn kulutus on huikea. Kattila alkaa tulla pikku hiljaa elinkaarensa päähän. Edellisen nuohouksen yhteydessä todettiin myös, että kattilaan liitetty savupiipun hormi alkaa olla huoltotoimenpiteitä vailla.

Pitkän pohdinnan jälkeen olemme päättäneet siirtyä kaukolämpöön, asennus ja käyttöönotto olisi joulukuussa. Toisena vaihtoehtona olisi ollut maalämpö. Kaukolämpöä puolsi käytön ja ylläpidon helppous, toimintavarmuus, halvemmat aloitusmaksut ja laajennettavuus. Nykyisessä omakotitalossamme olemme olleet erittäin tyytyväisiä kaukolämpöön, ongelmia ei ole ollut kertaakaan ja kaukolämpömaksut ovat pysyneet kohtuullisina.

Kotka Energia tarjosi kaukolämpöön siirtymisen hyvänä kokonaispakettina, johon kuului käytännössä kaikki työvaiheet: vanhan kattilan ja pannuhuoneputkiston purku, kaukolämpöputken kaivaminen tontille (n. 100m) ja asennus käyttövalmiiksi.

Kotkan kaupunki on asentanut pari vuotta sitten maahan uuden viiden kuution öljysäiliön, joka pitää kaivaa pois ja yrittää myydä eteenpäin.

  

Maaperätutkimus

Maaperätutkimus tehtiin tulevaa autotallirakennusta varten. Kaivuun aikana selvisi, että tulevan autotallin kohdalla on noin 1 - 1,5 metrin syvyydeltä multaa. Mullan alla on kantavaa savista silttiä ja tämän alla savea. Käytännössä tämä tarkoittaa, että multa ja juuret pitää kaivaa pois ja korvata kantavalla routimattomalla maalla.

Maaperätutkimuksen yhteydessä tehtiin testikuoppa päärakennuksen anturan viereen. Tällä pyrittiin selvittämään rakennuksen todellinen perustustapa - vanhat kuvat ja selosteet eivät anna täysin yksiselitteistä kuvaa asiasta. Samalla selvitettiin maaperän koostumus. Talo on perustettu syvälle routarajan alapuolelle massiivisista luonnonkiviharkoista. Maa oli kuivaa, routimaton hiekkakerros on toiminut sata vuotta "salaojana". Oikeaa salaojitusta ei siis tarvita, sadevesiputkisto kylläkin. Lisäksi rakennuksen viereen kannattaa upottaa routalevyjä energiataloudellisista syistä, ei niinkään routaa estämään.

Rapatessa roiskuu

Pääsin treenaamaan ensimmäistä kertaa käsinrappausta. Pääpiirteittäin homma menee niin, että ensin roiskitaan seinään ohut tartuntapinta ja tämän päälle täyttörappaus, jonka aikana seinä oikaistaan ja tasoitetaan. Lopuksi rapataan pinta.

Vielä muutama päivä sitten pidin mahdollisena, että Villa Sandeliuksen ulkoseinät voisi rapata käsin. Nyt, hiukan käsin rappausta kokeilleena, olen päättänyt vielä harkita asiaa. Käsin rappaaminen ja laajojen pintojen pinnoittaminen on vaikeaa ja vaatii onnistuakseen paljon harjoitusta ja rapattuja neliöitä.

Aion kuitenkin opetella käsinrappauksen - lähinnä pienempiä kohteita ja paikkarappausta ajatellen. Ennenvanhaan isot kerrostalot rapattiin käsin, aika kovia kavereita ne sen ajan miehet...